Pienen Harrastepuodin blogi

  Anni Riikonen  on aina pitänyt palapeleissä sellaisista kuvista, jotka eivät esitä mitään. Myös graafinen ja minimalistinen tyyli tuntuu omalta. Vahvat ja selkeät värit saavat hänet hyvälle tuulelle, kun taas perinteiset kuvat eivät häntä innosta. – Mutta sitä kuvaahan sitä kannattaa koota, mitä jaksaa tunteja tuijottaa, Anni sanoo. Anni kuvailee itseään introvertiksi kemistiksi ja täydeksi nörtiksi. – Harrastan kaikenlaista pelaamista, joten palapelaaminen sopii minulle kuin nenä päähän. Hän pitää myös melko aktiivista Instragram-tiliä nimimerkillä annimateria. – Siellä kerron seikkailuistani värikkäiden palapelien maailmassa. – Tällaista kuvaa kutsutaan nimellä gradientti eli liukuväri, Anni kertoo kokoamastaan 2000 palan palapelistä. Oikeastaan aika kuvaava ilmaisu. Yksi väri liukuu toiseksi. Itse tykkään kutsua näitä myös sateenkaaripalapeleiksi silloin, kun kaikki värit ovat mukana. Liukuväri voi muodostua värin mukaan lajitelluista esineistä tai olla pelkästään värisävyillä teh

  Tiina Kinnunen aloittaa palapelin kokoamisen yleensä reunoista, niin kuin moni muukin tekee.  Kuva Tiina  Kinnunen Tiina Kinnunen tekee freelancerina audiovisuaalisen kääntäjän töitä. Välillä hän rauhoittuu palapelien äärellä. – Työssäni on koko ajan mukana teksti, ääni ja kuva. Työ on hyvin visuaalista. Audiovisuaalinen elementti on työssä koko ajan mukana. Erityisesti ääni on tärkeä, koska se ratkaisee, mitä käännän. Joskus on hyvä päästä äänestä ja siitä tekstistä pois, Tiina kertoo. – Palapeli on ihana siitä, että se on pelkästään visuaalista. Harvoin Tiina kuuntelee mitään palapeliä tehdessään, vain musiikki saattaa soida taustalla. Hän sanoo olevansa superhuono mietiskelijä. – Olen enemmän tekijätyyppi. Palapeli on minulle mindfulnessia. Se on konkreettista käsillä tekemistä, jossa mieli voi harhailla omissa jutuissa. Tiinan pöydällä on usein palapeli tekeillä. Kun hän kohtaa työssään jonkin jumikohdan, hän saattaa päättää, että hän etsii palapeliin kymmenen palaa ja jatkaa si

Jutan kädessä Eurographicsin smart cut -leikattuja palapelin paloja, joita kutsutaan vänkyräpaloiksi. Kaikki palat ovat vähän eri mallisia. Kuva Jutta Savela Jutta Savela  osti vahingossa palapelin, jossa oli vänkyrät palat. Hän oli kuullut niiden olevan haastavia, mutta jo ensimmäisten kohdalla kokoaminen palkitsi ja innosti. Myös Jutan kumppani piti vänkyräpaloista, joten se lisäsi pariskunnan innostusta. Varsinainen palapeliharrastus hänellä lähti käyntiin vuoden 2020 koronakeväänä. Hän halusi keksiä kivaa tekemistä kotiin. Jutta teki palapelejä säännöllisesti sekä itsekseen että kumppaninsa kanssa. Jutan suosikkeja ovat Eurographics, SunsOut ja Cobble Hill. – Olen tykännyt kaikista. Ne ovat olleet laadukkaan oloisia, niissä on ollut tukevat ja siististi leikatut palat, jotka eivät ole eivät ole liian tiukasti kiinni toisissaan. Eurographics käyttää nimitystä smart cut -paloille, joissa on erikoisleikkaus. Kannattaako aloittelijan kokeilla vänkyräpalaisia palapelejä? – Sanoisin, ett

Heyen, Jan Van Haasterenin ja Disneyn kuvat ovat ihania ja niitä on sopivan haastava tehdä,  kertoo Katja Virta. Työhyvinvointivalmentaja Katja Virta on rakastanut palapelejä jo ala-asteelta lähtien. Aikuisena harrastus unohtui, mutta harrastuksen pariin hän palasi noin kymmenen vuotta sitten. Katja kuvailee itseään introvertiksi ja erityisherkäksi. Arki kuormittaa häntä enemmän kuin monia muita. – Siinä missä toiset lähtevät rentoutumaan ryhmäliikuntatunnille tai näkemään ystäviään kahvilaan, haluan itse vetäytyä omaan rauhaan lataamaan akkujani. Ja tässä kohtaa astuvat kuvaan palapelit. En kuuntele musiikkia enkä äänikirjoja vaan istahdan palapelin ääreen ja vain nautin hiljaisuudesta ja kokoamisesta. Välillä palapelin ääressä menee huomaamatta monta tuntiakin. En tiedä parempaa tapaa rauhoittaa mieltä ja kehoa ja astua pois aistiärsykkeiden tulvasta. Palapelit mukaan keskustelutyöhön ja ajatustyön katkaisuun Katja Virran mukaan palapelejä voi hyödyntää työyhteisössä monella tavall

  Kirsin 19-vuotias Matti-kissa pitää joskus emännälleen seuraa palapelien kokoamisen aikana. Muuten kissat antavat Kirsin harrastaa rauhassa. Kuva: Kirsi Siira Kun Kirsi Siiran nyt 19-vuotias kissa oli alle vuoden ikäinen, Kirsi kokosi elämänsä ensimmäistä 3000-palaista palapeliä. Suurin osa pelistä oli jo valmiina, vain parisensataa palaa puuttui. – Olin laittanut kannen huonosti kiinni yöksi. Matti-kissa oli pukannut kannen pois ja pissannut loppujen palojen päälle. Mikä hirveä työ oli ollut koota peliä, joka oli aiheeltaan muistaakseni joku kukkakimppu, ja sitten kissa on sitä mieltä, että sen tekeminen loppui nyt. Sen koommin Kirsi ei ole koonnut niin isoja palapelejä. Sen verran vielä harmittaa mutta myös naurattaa edellinen yritys. Kirsi, 52, on lähihoitaja ja kolmen lapsen äiti. Kolmas lapsenlapsikin syntyy kohtapuoliin. Omien sanojensa mukaan hän asuu ”Kangasalan perukoilla, maaseudun rauhassa”. Palapeleistä hän innostui jo nuorena, mutta työkiireet syrjäyttivät harrastuksen.

  Palapelien harrastajien sorminäppäryys pääsee testiin, kun 3D-palapelien valikoimaan tuli koottavat avaimenperät. Avaimenperä on edullinen tapa kokeilla, olisiko 3D-pelit sinun juttusi. Avaimenperän saat alle kympillä ja vähän isomman Pokémon-pallon alle 13 eurolla. Pintoon avaimenperässä on 24 palaa ja kuoseja löytyy useita. Pakkauksessa on koontiohjeet. Kaikkien palojen takana on numerot, jotka auttavat kokoamisessa. Palat ovat vahvaa muovia, joten avaimenperä kestää myös käyttöä. Testasin. Pokémon-pallo koostuu 54 palasta. Pakkaus sisältää pallolle jalustan. Myös Pokémon-pallon palat on numeroitu kokoamista helpottamaan. Avaimenperät sekä Pokémon-pallot löydät verkkokaupasta 3D-osiosta . 5 vinkkiä: Näin kokoat Pintoo-avaimenperän 1. Tarkista, että laatikosta löytyy kaikki palat, avaimenperä ja ”napa”, johon kiinnität avaimenperän ketjun. 2. Etsi neljä ensimmäistä palaa. Voit lajitella myös muut palat jo numerojärjestykseen, jos haluat helpottaa avaimenperän kokoamista. 3. Kolmanne