Palapelien vahvat ja selkeät värit viehättävät Annia
Anni Riikonen on aina pitänyt palapeleissä sellaisista kuvista, jotka eivät esitä mitään. Myös graafinen ja minimalistinen tyyli tuntuu omalta. Vahvat ja selkeät värit saavat hänet hyvälle tuulelle, kun taas perinteiset kuvat eivät häntä innosta.
– Mutta sitä kuvaahan sitä kannattaa koota, mitä jaksaa tunteja tuijottaa, Anni sanoo.
Anni kuvailee itseään introvertiksi kemistiksi ja täydeksi nörtiksi.
– Harrastan kaikenlaista pelaamista, joten palapelaaminen sopii minulle kuin nenä päähän.
Hän pitää myös melko aktiivista Instragram-tiliä nimimerkillä annimateria.
– Siellä kerron seikkailuistani värikkäiden palapelien maailmassa.
– Tällaista kuvaa kutsutaan nimellä gradientti eli liukuväri, Anni kertoo kokoamastaan 2000 palan palapelistä. Oikeastaan aika kuvaava ilmaisu. Yksi väri liukuu toiseksi. Itse tykkään kutsua näitä myös sateenkaaripalapeleiksi silloin, kun kaikki värit ovat mukana.
Liukuväri voi muodostua värin mukaan lajitelluista esineistä tai olla pelkästään värisävyillä tehty. Gradient-sanalla näitä on helpoin löytää, Anni vinkkaa.
Teininä palapelien maailmaan
Anni rakensi aikuiskoon palapelejä ensimmäistä kertaa teininä. Silloin palapeleissä oli tarjolla lähinnä maisemia ja valokuvia eri eläimistä.
Hän piti palapelien kokoamisesta, mutta koska kuvat eivät olleet mieleisiä, harrastus jäi.
– Törmäsin palapeleihin uudestaan reilut kolme vuotta sitten. Totesin, että saatavilla olevat kuvat olivat monipuolistuneet ja rakkaus syttyi jälleen. Alun arka kokeilu karkeilla ja leivoksilla eteni pikavauhtia todelliseksi pakkomielteeksi.
Aika nopeasti hän ymmärsi, että piirretyt kuvat kiehtoivat enemmän kuin valokuvat. Esineet enemmän kuin eläimet. Värikkäät enemmän kuin hillitymmät. Abstraktit enemmän kuin realistiset.
– Minua ajaa enemmän kiinnostava kuva kuin sen vaikeusaste. Tosin meni hetki ennen kuin uskalsin yrittää yli 1000 palan rajan.
Palapelien ääressä Anni viihtyy yksin.
– Varsinkin ensimmäistä kertaa uutta palapeliä kootessa haluan nauttia siitä itsekseni. Koen, että tämä on se harrastus, joka on ensisijaisesti minua itseäni varten. Kuin terapiaa. Toisella kerralla saa sitten kaverikin tulla kokoamaan.
Yleensä Anni aloittaa kokoamisen reunoista, koska se auttaa hahmottamaan mittasuhteita.
Reunan etsimisen aikana hän kääntää kaikki palat oikein päin. Seuraavat vaiheet riippuvatkin sitten tapauksesta.
– En pidä lajittelusta kovin paljoa, joten yritän päästä nopeasti itse kokoamiseen. Yleensä nappaan kasasta sen värin, mikä erottuu parhaiten. Kokoan sen. Sitten nappaan seuraavan erottuvan värin. Toistan tätä, kunnes olen valmis. Joskus kuitenkin lajittelen kaikki palat kerralla, koska niistä saa niin kauniin värien sateenkaaren. Eli vähän fiiliksen mukaan. En aloita mistään tietystä väristä vaan katson, mikä pistää eniten silmään ja teen sen ensin. Tosin kummasti viimeiseksi ovat yleensä jääneet keltaiset ja vihreät, vaikka en mitenkään tahallani välttele niitä.
Annin mielestä kaikki palapelit ovat yksilöitä. Joissain reuna voi olla hankalin. Toisessa taas viimeiset metrit ovat hitaat. Joskus lajittelu on haastavaa.
– Itse en tosiaan pidä lajittelusta, joten se on siinä mielessä vaikein vaihe. Yritän ripotella sen kokoamisen lomaan. Pidän eniten sellaisista palapeleistä, jotka on suunniteltu niin, että kokemus on mahdollisimman tasainen.
Oikeastaan isomman palapelin kokoaminen ei eroa kauheasti pienemmistä, Anni kertoo.
– Siinä vain kaikkiin vaiheisiin menee paljon enemmän aikaa. Kannattaa siis varata kärsivällisyyttä matkaan muutama ylimääräinen annos. Mutta sitähän meillä palapelisteillä jo riittääkin. Olen sitä mieltä, että tällaiset palapelit voivat olla jopa helpompia kuin normaalit. Varsinkin juuri ne sateenkaaren tyyppiset, joissa jokainen väri on vain yhdessä paikassa palapeliä. Tämä toki riippuu omasta värinäöstä. Selvittelin asiaa ja ilmeisesti en ole tämän mielipiteeni kanssa yksin. Kannattaa siis kokeilla, jos kuva-aihe yhtään kutkuttaa. Erilainen kokemus se kyllä on.
– Liukuvärin rakentaminen muistuttaa eniten ehkä virkkaamista tai jotain muuta vastaavaa käsityöjuttua, jossa homma etenee pienin itseään toistavin askelin. Clementonin Colorboom on mainio mallisto liukuväreistä kiinnostuneelle. Esimerkiksi Clementonin 1500 palan pikseliaihe.
Lue myös edelliset blogit:
Haastattelijana Tiina Eloranta, joka rentoutuu palapelejä tehden vapaa-ajalla.
Kommentit
Lähetä kommentti