Pienen Harrastepuodin blogi

Heyen, Jan Van Haasterenin ja Disneyn kuvat ovat ihania ja niitä on sopivan haastava tehdä,  kertoo Katja Virta. Työhyvinvointivalmentaja Katja Virta on rakastanut palapelejä jo ala-asteelta lähtien. Aikuisena harrastus unohtui, mutta harrastuksen pariin hän palasi noin kymmenen vuotta sitten. Katja kuvailee itseään introvertiksi ja erityisherkäksi. Arki kuormittaa häntä enemmän kuin monia muita. – Siinä missä toiset lähtevät rentoutumaan ryhmäliikuntatunnille tai näkemään ystäviään kahvilaan, haluan itse vetäytyä omaan rauhaan lataamaan akkujani. Ja tässä kohtaa astuvat kuvaan palapelit. En kuuntele musiikkia enkä äänikirjoja vaan istahdan palapelin ääreen ja vain nautin hiljaisuudesta ja kokoamisesta. Välillä palapelin ääressä menee huomaamatta monta tuntiakin. En tiedä parempaa tapaa rauhoittaa mieltä ja kehoa ja astua pois aistiärsykkeiden tulvasta. Palapelit mukaan keskustelutyöhön ja ajatustyön katkaisuun Katja Virran mukaan palapelejä voi hyödyntää työyhteisössä monella tavall

  Kirsin 19-vuotias Matti-kissa pitää joskus emännälleen seuraa palapelien kokoamisen aikana. Muuten kissat antavat Kirsin harrastaa rauhassa. Kuva: Kirsi Siira Kun Kirsi Siiran nyt 19-vuotias kissa oli alle vuoden ikäinen, Kirsi kokosi elämänsä ensimmäistä 3000-palaista palapeliä. Suurin osa pelistä oli jo valmiina, vain parisensataa palaa puuttui. – Olin laittanut kannen huonosti kiinni yöksi. Matti-kissa oli pukannut kannen pois ja pissannut loppujen palojen päälle. Mikä hirveä työ oli ollut koota peliä, joka oli aiheeltaan muistaakseni joku kukkakimppu, ja sitten kissa on sitä mieltä, että sen tekeminen loppui nyt. Sen koommin Kirsi ei ole koonnut niin isoja palapelejä. Sen verran vielä harmittaa mutta myös naurattaa edellinen yritys. Kirsi, 52, on lähihoitaja ja kolmen lapsen äiti. Kolmas lapsenlapsikin syntyy kohtapuoliin. Omien sanojensa mukaan hän asuu ”Kangasalan perukoilla, maaseudun rauhassa”. Palapeleistä hän innostui jo nuorena, mutta työkiireet syrjäyttivät harrastuksen.